Taidegrafiikka

Taidegrafiikka

Taidegrafiikka viittaa prosessiin, jossa taideteoksia tehdään painamalla, yleensä paperille.

 Taidegrafiikka kattaa vain originaalit taidevedokset. Paitsi monotypian tapauksessa, taidegrafiikan tarkoituksena on tuottaa samasta teoksesta useampia kappaleita. Lopputulos ei ole kopio, vaan itsenäinen osa ainutlaatuista taiteilijan valmistamaa sarjaa.

Grafiikanlehtiä tehdään siirtämällä painoväri laatalta, kiveltä tai silkkiseulalta paperille tai muulle materiaalille. Yleisiä painolaattoja ovat metallilevyt, kuten kupari ja sinkki, polymeerilevy, paperikartonki, puulevy ja linoleumi. Jokaista väriä varten tarvitaan yleensä oma laattansa. Taidegrafiikka jaotellaan syväpainografiikkaan (esim. metalligrafiikka), kohopainografiikkaan (esim. puupiirros) ja laakapainografiikkaa (esim. serigrafia). Teen pääasiassa metalligrafiikkaa: etsausta, akvatintaa, pehmeäpohjaa, happolaveerausta ja kopiosyövytystä, jotka kuuluvat syväpainomenetelmiin.

Vedossarjat numeroidaan (esim. T.p.l’a 1/50) ja signeerataan, ja kun painolaatasta on otettu yhtä monta vedosta kuin sarjaan sisältyy, laatta tuhotaan. T.p.l’a (”tiree par l’artiste” ransk.) tarkoittaa että taiteilija on itse vedostanut ko. työn, jossa merkintä on. Taiteilija voi myös käyttää ammattipainajaa vedostuksessa, jolloin merkintää ei saa käyttää.

Digitaalivedos

Digitaalivedos tarkoittaa painokoneella tulostettua pintaa esimerkiksi kankaalle, muoville, vanerille tai paperille. Korkealaatuisessa digitaalivedoksessa tarkkuus, värintoisto ja musteen valon- ja ajankestävyys ovat huippuluokkaa.

Giclée tarkoittaa mustesuihkutulostimella tehtyä korkealaatuista digitaalivedosta. Termi perustuu ranskan sanaan gicleur: suutin. Myös digitaalivedokset on numeroitava ja signeerattava. Rajattu painosmäärä ja vedoksen happovapaa museolaatu erottavat digitaalivedoksen julisteesta, joka ei kestä muuttumattomana vuosikymmeniä.